Kalat kuivalla maalla voitokkaita

Cetuksen mastersuimarit ovat innostuneet kaakeliparatiisien lisäksi swimrunin tarjoamista luontoelämyksistä. Solvallan syyskuisessa tapahtumassa kisasivat voitokkaasti Sanna Hokkanen ja Jenni Harjuoja.

Espoon Nuuksiossa järjestettiin kuudennen kerran Solvalla Swimrun -kilpailu, jossa kilpaillaan neljällä kisamatkalla ÖtillÖ Merit Race, Salomon Soft-Cup Endurance, Sprint by Keradur ja NVII Super Sprint.

Kalat kuivalla maalla -kombo ylitti märkänä mutta onnellisena maalilinjan Salomon Soft-Cup Endurancessa ajalla 3:40:16. Taakse jäi yhteensä 21 km juoksua ja 3,4 km uintia. Vertikaalista nousuakin kertyi lähes 600 metriä. Lähimmät uhkaajat hiipuivat yli kolmen minuutin päähän. Kilpailupäivänä vallitsi kolea, kostea ja sateinen keli, mutta se ei loppupeleissä kaksikon ripeää menoa lamauttanut.

”Alku oli vaikeaa ennen kuin kroppa lämpeni. Halusimme juosta Merit race -reittiä edenneen kaveriparin kiinni, niin pääsimme nopeasti ohi alkuryysiksestä ja pääsimme hyviin asemiin ensimmäistä uintia ajatellen. Ohituksesta sai hurjasti energiaa matkalle, kun ensimmäisessä uinnissa huomasi, että vesi ei tunnukaan niin kylmältä kuin oli kuvitellut ja tajusin, että on mahdollisuus päästä maaliin”, Sanna Hokkanen maalailee alkumatkan tunnetiloja.

Sanna kannustaa muitakin uimreita kokeilemaan lajia, sillä hyvillä uimareilla on se etu, että vedessä ei tarvitse viipyä liian kauan. Juoksuosuudet ovat myös sen verran lyhyitä, että ei välttämättä tarvitse olla kestävyystaustaa ja uinnin aikana jalat palautuvat viileässä vedessä hyvin seuraavalle juoksupätkälle. Pisin uintimatka oli 700 metriä ja pisin juoksu puolestaan 3,3 kilometriä.

”Hyvä fiilis kasvaa, kun voi ohitella miespareja vedessä.”

Vilukissana itseään pitävä kestävyyskone on oppinut, että kylmää vastaankin pärjää.

”Neopreenilakki oli ehdottoman hyvä, koska se esti kylmän veden menon korviin, joka olisi aiheuttanut huimausta. Nyt ei tullut lainkaan kylmä, vaikka minulla ei ollut neopreenihanskoja tai -sukkia”

Solvallan reitti ja järjestelyt saavat kehuja.

”Reitti oli tasapainoinen. Juoksuosuudet olivat juuri sopivan pitkät, että keho ehti lämmetä mutta ei niin pitkät että väsyisi. Uintiosuudet olivat myös sopivan pitkiä. Veteen meno – ja rantautumisolosuhteet olivat myös kehuttavia.”

Hokkasen mukaan huoltopisteillä olisi voinut kuitenkin olla urheilujuomaa.

”Huoltopisteet haluaisin mieluummin ennen uintia, koska ennen juoksua en pysty syömään ollenkaan tai juomaan paljon, koska alkaa pistää.”

Nuuksiossa oli kisan aikana paljon retkeileviä ihmisiä, jotka kannustivat iloisesti, mikä antoi monille swimrunnaajille lisävirtaa.

Yllätysvoitto maistui hyvältä myös parille, Jenni Harjuojalle.

”Voitto ja sijoitus ylipäätään maistuvat, koska vain yksi miespari meni kovempaa kaikki muut muutkin sarjat huomioiden. Osa järvistä oli tosi kylmiä ja lämpötilaeron huomasi yllättävän hyvin pienten ja suurten järvien välillä. Vähän epämukavuusrajoilla mentiin uinneissa. Onneksi uintimatkat olivat suhteellisen lyhyitä.”

Jennin mukaan parasta kisassa on kuitenkin Nuuksion upea luonto ja sen tuomat omat haasteet kuten parit rappuset, seinäkiipeilyt muutaman uinnin jälkeen ja yksi köyden varassa tehty kalliolta lasku sekä tietenkin viimeinen hapottava laskettelurinteen kipuaminen ennen maalia.

”Järjestäjät ovat kyllä saaneet aikaiseksi monipuolisen reitin.”

Kisajärjestelyjen hehkutusten keskellä Jennikin olisi kaivannut juottopisteille urheilujuomaa ja vähän monipuolisempaa energiatarjontaa.

Ensi vuonna uusiksi!

Teksti ja kuva: Marko Lysmä